Nuorten suuntaa etsimässä – NEET-nuorten IPS-pilotti käyntiin ja ensimmäiset opit arjesta

IPS-valmennuspilotti NEET-nuorille on käynnistynyt, ja ensimmäiset kokemukset vahvistavat sekä kohderyhmän tarpeiden moninaisuuden että työotteen merkityksen. Nuorten tilanteita määrittävät yhtä aikaa yksilölliset haasteet ja laajemmat rakenteelliset paineet, joihin IPS-malli vastaa nopealla, yksilöllisellä ja työelämään kiinnittyvällä lähestymistavalla. Hankkeen alkuvaiheen havainnot tarjoavat arvokasta näkymää nuorten suuntautumiseen, motivaatioon ja palvelujärjestelmän kehittämistarpeisiin.

Hankkeemme aloitus on tuntunut siltä, kuin olisimme valmistelleet jotakin ovien takana ja nyt ovet on vihdoin avattu. Nuoria on kävellyt sisään uteliaina ja varovaisen kiinnostuneina. Vaikka olimme suunnitelleet hankkeen aloitusta etukäteen, työ heräsi eloon vasta ensimmäisten asiakkaiden myötä.

Jo hankkeen alkuvaiheessa on noussut esiin keskeisiä havaintoja nuorten tilanteesta. Nuorten lähtökohdat ovat moninaisia: osa etsii vielä suuntaa, osa on kohdannut toistuvia pettymyksiä työnhaussa tai opinnoissa. Monille oman osaamisen sanoittaminen ja tulevaisuuden vaihtoehtojen hahmottaminen on vasta muotoutumassa.

IPS-mallin mukaisesti liikkeelle lähdetäänkin ripeästi ja työ- tai opiskeluorientoituneesti. Keskustelu työstä ja koulutuksesta ei jää valmisteluvaiheiden päähän, vaan on läsnä heti alusta lähtien. Tämä näkyy myös nuorten kanssa: motivaatiota ja toiveita seuraavista askelista on havaittavissa jo varhaisessa vaiheessa, kun eteneminen tehdään konkreettiseksi.

Nuorten kokemat paineet ja työelämävalmiudet

Hankkeen käynnistymisen kanssa samaan aikaan julkaistu Nuorisobarometri tarjoaa tärkeän kontekstin havainnoillemme. Barometri nostaa esiin nuorten kokeman paineen työn saamisesta – noin 70 prosenttia nuorista kertoo kokevansa paineita työn saamisesta.

Tämä ei yllätä työllisyyden ja työkyvyn parissa työskenteleviä. Moni nuori on vasta opettelemassa työnhakutaitoja tilanteessa, jossa odotukset ovat korkeat: hakemuksissa tulisi vakuuttavasti kuvata oma osaaminen ja suunta, vaikka ne olisivat vielä hahmottumassa. Samaan aikaan moni on ehtinyt kohdata jo useita pettymyksiä. “Valitettavasti et tullut valituksi” -viestit toisinaan ihmetyttävät, toisinaan lyövät ilmat pihalle. Jossakin vaiheessa torjuntaan tottuu ja voi olla vaikea tietää, miten ja mihin suuntaan jatkaa. Osalla tutkinto on jäänyt kesken ja arki on monella tavalla hieman levällään. Nuorten kanssa asiaa saattavat ihmetellä myös vanhemmat, jotka toivoisivat nuorilleen parasta mutta eivät aina tiedä, kuinka lastaan voisi auttaa nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla.

IPS-työssä keskeiseksi nousee tässä kohtaa rinnalla kulkeminen. Työskentely ei keskity pelkästään tavoitteisiin, vaan myös siihen, että nuori oppii tunnistamaan ja sanoittamaan osaamistaan sekä jäsentämään realistisia seuraavia askeleita.

Yksilöllisyys ja neuromoninaisuus arjessa

Nuorisobarometrin mukaan neuromoninaisuus on kolmanneksi yleisin vähemmistöidentiteetti, johon nuoret samaistuvat. Tämä näkyy vahvasti myös hankkeen arjessa.

Moni nuori pohtii suuntaansa samalla, kun etsii itselleen sopivia tapoja opiskella ja työskennellä ympäristöissä, jotka eivät aina huomioi erilaisia tapoja hahmottaa, oppia tai keskittyä. IPS-mallin ytimessä oleva yksilöllisyys (“Individual Placement and Support”) tarjoaa tähän keskeisen lähestymistavan: työskentely rakentuu nuoren omista vahvuuksista ja tarpeista käsin.

Kun nuori pääsee ympäristöihin, joissa onnistuminen on mahdollista, myös suunta ja toimijuus alkavat usein vahvistua.

Koulutusodotukset ja arvovalinnat

Barometri tuo esiin myös koulutukseen liittyvät paineet: yli puolet nuorista kokee painetta koulutuksen saamisesta. Samalla tutkimus kertoo, että vanhemmat toivovat nuorten hakeutuvan selvästi useammin lukioon ja korkeakouluihin kuin ammatilliseen koulutukseen. Tämä kertoo jotakin siitä, mitä yhteiskunnassamme arvostetaan.

Kysymys tuli ajankohtaiseksi myös hiljattain tekemällämme opintomatkalla Tanskaan, jossa tutustuimme IPS-mallin käyttöön nuorten työ- ja opintopolkujen tukena. Keskusteluissa korostuivat sekä sisäistetty arvomaailma että tiedostamattomat sosiaaliset vinoumat. Työssämme kannustamme nuoria tarttumaan mahdollisuuksiin ja arvostamaan kaikenlaista työtä. Samalla moni aikuisista toivoisi omille lapsilleen korkeakoulututkintoa ja “hyvää” työpaikkaa.

Meillä kaikilla on omia käsityksiämme siitä, millainen polku näyttää menestykseltä. Kevään lähestyessä tämä näkyy myös julkisessa keskustelussa. Pian uutisoidaan jälleen siitä, kuka sai ylioppilaskirjoituksista useita laudatureita. Se on hieno saavutus ja ansaitsee huomionsa. Samalla kuitenkin moni nuori valmistuu ammattiin ilman samanlaista näkyvää yhteiskunnallista juhlintaa.

Palvelujärjestelmän rajat

Osa hankkeen nuorista täyttää kuluvan vuoden aikana 30 vuotta, mikä tarkoittaa siirtymistä pois nuorille suunnatuista palveluista. Tämä on kriittinen nivelvaihe, jossa riski jäädä palveluiden ulkopuolelle kasvaa, mikäli oma suunta ei ole vielä löytynyt. Siksi on erityisen tärkeää tavoittaa nämä nuoret oikea-aikaisesti ja tukea siirtymävaihetta niin, että polut eivät katkea palvelurakenteiden muuttuessa.

Blogin on kirjoittanut Spring Housen Alexandra Malanin, joka toimii hankkeen projektikoordinaattorina.