Töihin saa tulla keskeneräisenä – IPS-hanke rakentaa uskoa NEET-nuorten tulevaisuuteen

Mitä tehdä, kun nuori lähestyy kolmeakymmentä ikävuotta ilman työkokemusta? Nuoren motivaatiota arvioidaan usein ulkopuolelta, jolloin oman motivaation sujuva sanoittaminen nousee ratkaisevaksi mittariksi. Tarvitsemme muutosta ajattelussa: pelkkä halu tehdä töitä riittää, sillä työympäristössä oppiminen ja kokemus onnistumisesta kasvattaa sitoutumista. Ratkaisu löytyykin aidoista mahdollisuuksista, joissa työnantajat uskaltautuvat mukaan talkoisiin ja nuori saa tilaisuuden näyttää todellisen potentiaalinsa.

Kun työttömyys pitkittyy, usko omaan pärjäämiseen murenee

Toinen IPS-työpaja Ohjaamon työntekijöille on pidetty ja anti on ollut todella merkityksellistä. Työpajat aiheet kytkeytyvät läheisesti hankkeen arkeen ja toisen työpajan aikaan olimme jo sen verran hyvässä vauhdissa, että pystyimme jakamaan enemmän omista havainnoistamme.

Olemme tunnistaneet erityisesti nuorten aikuisten kohdalla oikea-aikaisuuden merkityksen. Hankkeessamme on useita lähes kolmekymppisiä nuoria, joilla ei ole lainkaan työkokemusta. Sekä kotimainen että kansainvälinen tutkimusnäyttö vahvistaa sen, mitä olemme itse havainneet: kun työttömyys pitkittyy, työllistymisen todennäköisyys laskee merkittävästi. Monet asiakkaamme haluavat tehdä töitä, mutta he eivät välttämättä näytä "potentiaalisilta työllistyjiltä" perinteisillä mittareilla.

Motivaatiolle annetaan paljon painoarvoa niin työllistymispalveluissa kuin työpaikoilla. Motivaatiota arvioidaan ulkopuolelta ja monella on valta leimata nuori myös epämotivoituneeksi. Työnantajapuolella klassinen esimerkki on motivaation sanoittaminen: miten hakija puhuu itsestään ja tulkitseeko työnantaja sen riittäväksi.

Mistä tietää, onko toinen motivoitunut? Riittääkö, että nuori sanoo olevansa motivoitunut, vai täytyykö se jotenkin osoittaa? Entä jos nuori sanoo haluavansa mitä tahansa työtä, kunhan saa ansaita rahaa – onko se riittävä motivaatio? Vai täytyykö sen kohdistua erikseen itse palvelussa oloon, työnhakuun tai nimettyyn tehtävään?

Motivaation merkitystä ei voi vähätellä, mutta sitä täytyy pystyä tarkastelemaan myös kriittisesti. Koulutuksen ja työkokemuksen puute laskee motivaatiota ja tästäkin on vahvaa tutkimusnäyttöä. Ilmiö tunnetaan psykologiassa minäpystyvyytenä: osaamisen ja kokemusten puute romuttaa herkästi uskon omaan pärjäämiseen. Vastaavasti tiedetään, että ne, jotka uskovat omiin kykyihinsä, suoriutuvat todennäköisesti paremmin kuin samalla osaamisella varustetut verrokit, joilla tuo usko puuttuu. Albert Banduran sosiaalisen oppimisen teorian mukaan vahvin minäpystyvyyden lähde ovat onnistumisen kokemukset. Nuoret sanoittavat sen konkreettisesti: miksi yrittää, kun kukaan ei kuitenkaan vastaa eikä ota töihin?

Kun työkokemusta ei ole, ei ole myöskään muistijälkeä siitä, että olisi pärjännyt vastaavissa tilanteissa. Silloin tarvitaan kokemuksellista vahvistamista eli kokemusta siitä, että pärjää, onnistuu ja oppii.

Työllistämismallit eivät toimi irrallaan työstä

Havaitsemme, että lähes kolmeakymmentä lähestyvät nuoret aikuiset, joilla ei ole lainkaan työkokemusta, tarvitsevat matalan kynnyksen palveluja, joissa tätä kokemuksellista vahvistamista voi tapahtua. Tunnistamme hankkeessamme melko nopeasti ne nuoret, joiden mahdollisuudet nykyisillä työmarkkinoilla ovat rajalliset, lähes olemattomat.

Halusimme ravistella totuttuja kaavoja ja sisällytimme työpajaan case-työskentelyn kuvitteellisesta nuoresta. Missä hän on ollut kaikki nämä vuodet, miksi kukaan ei ole ottanut hänen tilanteestaan koppia, ja kuinka hänet saadaan eteenpäin? Tehtävänä oli ideoida täysin vapaasti keinoja auttaa tätä nuorta.

Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että nuoret eivät tarvitse ympärilleen loputonta määrää erilaisia palveluja. IPS-mallille uskollisesti voisi jopa väittää, että emme tarvitse enää yhtään uutta, erillistä työllistymispalvelua nuorille.

Tarvitsemme kolmea asiaa:

• työpaikka, jossa voi oppia
• IPS-valmentaja, joka ottaa kokonaisvastuun prosessista ja kulkee rinnalla alusta loppuun
• riittävä taloudellinen kannustin sekä työnantajalle että asiakkaalle

Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuori pääsee kiinnittymään aitoihin työympäristöihin, sitä paremmat mahdollisuudet on ehkäistä osaamiskuilun kasvua. Pitkittynyt ulkopuolisuus työelämästä nostaa kynnystä siirtyä suoraan avoimille työmarkkinoille sekä työnantajien kynnystä palkata kokematon nuori. Siksi tarvitaan yhtä aikaa matalaa kynnystä, nopeasti saavutettavia ja aidosti eteenpäin johtavia työmahdollisuuksia, riittävää katkeamatonta tukea ja taloudellista turvaa. Nämä eivät toteudu nykyisessä järjestelmässä.

Koska ohjaamolaiset saivat ideoida vapaasti, päädyimme ajatuksen tasolla räjäyttämään työkokeilun terminä, nykyiset palkkatuki- ja oppisopimusmallit sekä riittämättömän toimeentulon. Kaikki työelämään liittyvä oppiminen tulisi tapahtua aidosti työssä, ei sen ulkopuolella. Työnantajien on tultava mukaan talkoisiin, taloudellisten kannustimien on oltava aidosti riittäviä, helppoja sekä kannustavia ja nykyisten rakenteiden rajojen täytyy joustaa.

Sitoutuminen rakentuu arjessa

Mielenterveyskuntoutujien kanssa työskennellessä IPS-mallissa korostuu työn kuntouttava osuus. Töihin voi mennä keskeneräisenä ja työ itsessään edistää paranemista. Voisiko NEET-nuorten kohdalla ajatella samoin: motivaation ei tarvitse olla työnteon edellytys, vaan se voi kasvaa ja rakentua työssä, ei välttämättä sitä ennen. Työtä voi tehdä, vaikka jokin muu asia motivoisi enemmän kuin itse työ, vaikkapa harrastus, tai jokin muu asia, jonka palkka mahdollistaa. Se ei tarkoita, että työ tehdään huonosti. Tärkein kriteeri pitäisi olla se, että nuori haluaa töihin, ei se, kuinka motivoituneelta hän vaikuttaa.

Työ itsessään rakentaa sitoutumista, antaa onnistumisen kokemuksia ja kasvattaa halua tehdä työnsä hyvin jatkossakin. Se on se, mitä työnantaja oikeasti haluaa, ei pelkkää motivaatiopuhetta. Motivaatiota olisikin syytä ajatella uudella tavalla: ei pysyvänä ominaisuutena tai persoonallisuuden piirteenä, vaan ympäristön ja kokemusten seurauksena.

Blogin on kirjoittanut Spring Housen valmentaja ja NEET-nuorten IPS-hankkeen projektipäällikkö Alexandra Malanin.