Yksi rekrytointi, monta vaikutusta – äidin näkökulma täsmätyökykyisen nuoren työllistymiseen

Huoli ja toivo kulkivat rinnakkain

Lapseni on lievästi kehitysvammainen. Hän on positiivinen, rohkea ja erittäin sosiaalinen, siis synnynnäinen asiakaspalvelija, joka puhuu sujuvasti kolmea eri kieltä. Suurimmat vaikeudet ilmenevät lähinnä luku- ja kirjoitustaidossa sekä matemaattisissa tehtävissä. Erityislapsen vanhempana oppii olemaan valmistautunut kaikkeen. Onhan sen tehnyt jo koko lapsen kasvuiän ajan.

Huoli lapsen tulevaisuudesta on ollut aina läsnä, kuten varmastikin kaikilla vanhemmilla. Se on kuitenkin syvempää ja jatkuvampaa kuin lapsella, joka kasvaa niin sanotun normaalin kehityskäyrän mukaan. Tämän tiedän kokemuksesta.

Matkamme kohti ensikosketusta työelämään ei ole ollut itsestäänselvyys – ei hänelle, eikä minulle.

Työelämään siirtyminen ei ole ollut meille vain yksi etappi muiden joukossa, vaan iso harppaus tuntemattomaan. Työhaastattelua edeltävänä iltana kävimme yhdessä läpi kysymyksiä ja harjoittelimme vastaamista. Valmistauduimme, kuten aina ennenkin; huolellisesti, toivoa vaalien. Samalla mietin, osaako hän sanoittaa vahvuuksiaan, jännittääkö liikaa, ja ennen kaikkea, ymmärretäänkö häntä oikein? Vaikka luotin häneen, sydämeni oli äidin sydän; täynnä rakkautta, mutta myös varovaisen toiveikasta pelkoa.

Työ tuo muutakin kuin palkkaa

Kun työ alkoi, näin miten lapseni itsetunto kasvoi. Hän sai onnistumisen kokemuksia, oppi aikatauluista, työtehtävistä ja työyhteisön tavoista. Mutta tärkeintä oli se, että hän tunsi itsensä tarpeelliseksi. Työ ei ollut vain työ, se oli askel kohti itsenäistä elämää, omaa roolia ja paikkaa maailmassa.

Hänen tarpeensa on työpaikoilla huomioitu hienosti. Hän on saanut rauhallisen perehdytyksen, selkeät ohjeet ja tukihenkilön, jolta sai kysyä kaiken. Tällaiset pienet asiat eivät ole pieniä, kun puhutaan täsmätyökykyisestä työntekijästä. Ne ovat avain onnistumiseen.

Vanhemman rooli muuttuu

Olen äitinä tottunut olemaan puolestapuhuja, järjestelijä ja suojelija. Nyt roolini alkoi muuttua, sain olla ylpeä sivustaseuraaja, joka kannusti ja iloitsi. Tunsin suurta kiitollisuutta siitä, että joku työnantaja oli nähnyt lapsessani potentiaalin, ei vain rajoitteita.

Työelämä, jossa arvot kohtaavat

Äitinä ja työntekijänä olen saanut iloita myös siitä, että oma työnantajani StaffPoint tekee määrätietoista työtä täsmätyökykyisten työllistymisen edistämiseksi. On vahvistavaa huomata, että edistämme juuri niitä asioita, jotka ovat sydäntäni lähellä myös henkilökohtaisessa elämässäni. Tämä ei ole vain työtä, se on arvovalinta, joka näkyy teoissa.

Loppuun yksi toive

Toivon, että yhä useampi työnantaja uskaltaa rekrytoida täsmätyökykyisen nuoren. Ja toivon, että yhteiskunta jatkaa työtään esteiden poistamiseksi ja mahdollisuuksien rakentamiseksi.

Blogin kirjoittaja on StaffPointin työntekijä, mutta lapsen yksityisyyttä suojataksemme emme paljasta kirjoittajan nimeä. Live-yhteistyöstä ja täsmätyökykyisen palkkaamisesta horeca-alalle, voit olla yhteydessä Lila Hambergiin.