Armoa työelämään!
Työn uudistajat -podcast pureutuu suomalaiseen työelämään ja sen uudistumiseen – ilman juhlapuheita ja poliittista jargonia! Tässä jaksossa syvennytään armon merkitykseen työelämässä. Staffpointin toimitusjohtaja Anu Ahokas keskustelee asiasta Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalon kanssa. Laajasalo on vihitty piispan virkaan vuonna 2017. Lisäksi hän on kasvatustieteen tohtori sekä toimittanut kirjan Uusi alku – Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa.
Viime vuosien aikana elämä on tuntunut olevan jatkuvien kriisien ympäröimää: korona, sota, energiakriisi sekä ilmastohuolet ovat olleet kaikkien mielessä. Eri elämän osa-alueiden paineet sekoittuvat ja heijastuvat myös työelämään ja Laajasalo kuvaileekin, että elämme ihmeellisessä kriisitodellisuudessa. Moni pohtii, milloin koittaa se hetki, jossa voi vetää happea. Eri ihmiset kestävät eri kriisejä eri tavoin:
”Aika tarkkaan olemme yrittäneet ymmärtää, miten eri ihmisillä menee. Tulevan hallituksen ja maan johdon kannalta iso kysymys on, miten he johtavat toivoa. Nyt on paljon väkeä, jotka tarvitsevat sellaista”, Laajasalo pohtii.
Aristoteles aikoinaan sanoi, että ihminen on yhteisöllinen. Laajasalo kertoo, että nimenomaan yhteisöllisyyden kaipuu sekä merkitys kertovat jotain todella syvällistä meistä ihmisistä:
”Ihmisille on tärkeää, että heidän taakkojaan kannetaan. Joskus se voi tarkoittaa sitä, että heitä ajatellaan ja he saavat olla jonkun mielessä”, Laajasalo kertoo.
Yhteisöllisyyden kautta voi löytyä myös armoa, jolla on oma merkityksensä myös työelämässä. Työpaikoillakin voi käydä raskaaksi, jos kerrottavana on jatkuvasti vain huonoja uutisia. Vaikeat tunteet, kuten suru ja viha, heijastuvat myös työyhteisöihin.
”Ammatistani käsin ajattelen armon ihmisestä riippumattomaksi. Se on jotain sellaista, josta voi peilata ja johon voi pyrkiä. Puhun armeliaisuudesta, joka on työyhteisöissä tärkeää. Yksi armon sovellutus työelämään on esimerkiksi uuden mahdollisuuden antaminen”, Laajasalo kuvailee.
Pienet askeleet vievät kohti uutta
Työn uudistajat -podcastin aiemmissa jaksoissa keskustelussa on noussut esille vahvasti huutava osaajapula. Aihe on esillä myös mediassa, mutta silti samaan aikaan Suomessa on paljon työttömiä työnhakijoita. Ihmisen identiteetin kannalta työllä on iso vaikutus ja työttömästä tämä ristiriita voi tuntua vaikealta. Laajasalo näkee tilanteeseen kuitenkin myös ratkaisuja:
”Olisi mielettömän tärkeää, että yksi kerrallaan ihmisiä voitaisiin tukea löytämään oma työntekijän itsetuntonsa. Tätä vaaditaan myös hallinnolta ja bisnesmaailmalta, sillä kauan työtä etsineestä voi saada todella hyvän ja lojaalin työntekijän yritykselle”, Laajasalo painottaa.
Kuten kaikki isot projektit, kuten laihduttaminen tai tupakoinnin lopettaminen, myös työnhaku voi vaatia aikaa. Usein suurin ongelma on, että kaiken pitäisi tapahtua heti ja toisaalta samalla ajatuksiin nousee vain entiset pettymykset. Laajasalo uskoo, että on rohkeasti uskallettava kääntää sivu ja lähteä pienin askelin kohti uutta.
”Murheita ja paineita ei tarvitse kantaa yksin”
Uudenlaiset paineet ulottuvat nykyään myös lapsiin ja nuoriin, kun jo alakoulussa pohditaan, millä keskiarvolla joskus pääsee lukioon. Sen jälkeen katse siirtyy jo jatko-opintoihin: pääsenkö toivomaani opiskelupaikkaan? Ilmiö näkyy myös lisääntyneissä mielenterveyshaasteissa.
”Piispathan ovat aina huolissaan milloin mistäkin ja yritän siksi vähän varoa tätä sanaa – mutta tästä olen kyllä huolissani. Välivuosilla ja pitkillä pyrkimisillä on kansantaloudelliset ongelmansa, mutta tavalla, jolla asiaa on yritetty ratkaista, on kova hintansa. Ei voi olla, että 12–13-vuotiaat keskustelevat, kuinka hyvin pitää pärjätä päästäkseen lukioon”, Laajasalo kertoo.
Laajasalo uskoo, että uudistukset ovat tuhonneet jotain sellaista, jossa olemme ennen olleet todella hyviä – esimerkiksi yleissivistävän lukiokoulutuksen. Nykyään merkitystä on vain sillä, että opiskelija saa kuusi laudaturia tietystä aineista.
”Meillä on luonnontieteissä erittäin oppineita, yleissivistyksellisesti moukkia, jotka eivät tunne historiaa. Samalla syntyy vääränlainen kattoefekti: yläkouluissa aletaan antaa kovia numeroita, jotta oppilaat pääsevät lukioihin. Jos kaikille pitää antaa kymppejä, numerot eivät enää erittele oppilaita”, Laajasalo huomauttaa.
Jakson lopussa Laajasalo lähettää rohkaisevat terveiset vanhemmille, jotka pohtivat, kuinka tukea omaa lastaan:
”Vanhemman tehtävänä on olla vierellä ja katsella yhdessä maailmaa. Lasten puolesta ei voi tietä silotella tai ratkoa ongelmia, mutta on tärkeää antaa kokemus siitä, ettei murheita ja paineita tarvitse kantaa yksin.”
Tämä toiminto vaatii evästeitä. Ole hyvä ja anna suostumuksesi niiden käyttöön ja yritä uudelleen.
