Kun eteenpäin pääsee pysähtymällä – Saga Vannisen oma polku
Yhtä oikeaa polkuahan ei ole, vaan meistä jokainen tekee omansa. Yksi niistä kuuluu moniottelija Saga Vanniselle, jolle kulunut vuosi on muistuttanut, ettei oma polku aina etene suunnitelmien mukaan. Joskus eteenpäin pääseminen vaatii tavoittelemisen sijaan pysähtymistä, suunnan muuttamista ja ennen kaikkea itsensä kuuntelemista.
Saga Vanninen on kulkenut mukana StaffPointin Omien polkujen tekijät -kampanjassa jo yli vuoden. Kampanjassa nostamme esiin ihmisiä, jotka uskaltavat tavoitella itselleen merkityksellisiä asioita ja tehdä omannäköisiä valintoja myös silloin, kun reitti ei ole kaikkein helpoin. Sagan kulunut vuosi on ollut tästä konkreettinen esimerkki.
Kausi alkoi tavoitteet korkealla, mutta olkapää- ja nilkkavaivat muuttivat suunnitelmia nopeasti. Arvokisatavoitteet jäivät toteutumatta eikä paluu kilpailuihin sujunut toivotusti. Kun vastoinkäymisiä tulee yksi toisensa jälkeen, pelkkä paluu huippukuntoon ei enää riitä tavoitteeksi. Silloin täytyy kuunnella myös itseään ja miettiä, mitä mieli ja jaksaminen juuri nyt tarvitsevat.
Nyt Sagalla on asiat taas hyvin. Alkukesällä tehty päätös antaa keholle aikaa korjata itseään kesäkuukausien ajan osoittautui täysin oikeaksi. Saga harjoittelee jälleen täysipainoisesti uuden valmennustiiminsä kanssa ja odottaa jo innolla ensi kauden sisä- ja ulkoratojen arvokisoja.
Kun aina pitäisi olla vähän parempi
Huippu-urheilussa kehittymistä mitataan sekunneissa, senteissä, pisteissä ja sijoituksissa. Harjoittelua myös analysoidaan tarkasti ja jokaiseen kauteen lähdetään uusien tavoitteiden kanssa.
Sagalle yksi urheilun parhaista puolista on mahdollisuus kehittyä päivä päivältä. Kolikolla on silti kääntöpuolensa.
”Henkisesti kaikkein vaikeinta on tietynlainen riittämättömyyden tunne. Urheilijana pystyy aina saavuttamaan enemmän, olemaan aina hieman parempi. Helposti maaliviivan ylitettyä näkee jo seuraavan tavoitteen ja siinä hetkessä on vaikea pysähtyä huomaamaan, kuinka pitkälle on jo päässyt.”
Tuttu tunne myös työelämästä, eikö? Yksi tavoite on saavutettu ja katse kääntyy jo kohti seuraavaa, vaikka välillä olisi tärkeää huomata myös se, mitä on jo saanut aikaan.
Hyvinvointi ei näy tulostaululla
Fyysistä suorituskykyä voi mitata numeroilla, mutta henkisen hyvinvoinnin mittarit ovat hyvin toisenlaisia. Sagalle hyvinvointi näkyy ennen kaikkea tavallisessa arjessa.
”Henkinen hyvinvointi tarkoittaa mulle sitä, että pystyy nauttimaan arjen pienistä asioista. Elämä ei tunnu suorittamiselta. Pystyn nauttimaan hetkestä, nauramaan ja epäonnistumaan ilman, että tunnen itseni epäonnistuneeksi.”
Saga tunnistaa myös sen, milloin tasapaino alkaa horjua. Pienet asiat alkavat tuntua suurilta, läsnä oleminen vaikeutuu ja mikään ei tunnu oikein riittävältä.
Yksi tärkeimmistä opeista on ollut kuunnella itseään ja erottaa yksittäinen epäonnistuminen siitä, miten näkee itsensä ihmisenä. Huono kilpailu on huono kilpailu, ei määritelmä ihmisestä sen takana.
Kunnianhimo ja armollisuus voivat kulkea rinnakkain
Usein ajatellaan, että ollakseen tavoitteellinen täytyy itseltään jatkuvasti vaatia enemmän. Saga on kuitenkin joutunut opettelemaan, että voi haluta enemmän ja silti olla ylpeä siitä, missä on juuri nyt.
”Tarvitaan halu tavoitella korkealle, mutta myös kyky hyväksyä itsensä silloinkin, kun ei onnistu. Koen, että armollisuus tukee motivaatiota, ettei epäonnistumisten anna lannistaa matkalla kohti tavoitteita.”
Armollisuus ei Sagalle tarkoita tavoitteista luopumista. Se tarkoittaa sen tunnistamista, ettei jokaisena päivänä pysty samaan. Joskus parhaansa tekeminen tarkoittaa juuri sitä, että tietää, milloin itseltä ei pidä vaatia enempää.
Kehitys ei aina synny tekemällä enemmän
Tekemättömyys voi tuntua vaikealta ja tavoitteelliselle ihmiselle jopa pelottavalta. Viime vuosi on kuitenkin opettanut Sagalle, ettei kehitys aina synny lisäämällä tekemistä.
”Oon tottunut ajattelemaan, että tekeminen vie eteenpäin. Ajan myötä oon kuitenkin huomannut, että välillä eteenpäin pääsee parhaiten pysähtymällä ja jatkamalla sen jälkeen uudestaan.”
Palautuminen tarkoittaa Sagalle nykyään paljon muutakin kuin fyysistä lepoa. Myös mielen täytyy saada välillä irrottautua harjoittelusta, tavoitteista ja oman tekemisen jatkuvasta arvioinnista.
Rohkeutta muutokseen, tukea matkalle
Vaikeina hetkinä läheisten merkitys korostuu. Kun selkeät suunnitelmat vaihtuvat loukkaantumisiin ja epävarmuuteen tulevasta, omasta tilanteesta voi olla vaikea saada etäisyyttä.
”Ihmiset mun ympärillä on auttanut jaksamaan vaikeina aikoina ja puolestaan läsnäololla tehnyt onnistumisista merkityksellisiä. Läheiset on mulle ne ihmiset, jotka muistuttavat, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä.”
Läheisten seurassa Sagan ei tarvitse olla urheilija tai miettiä seuraavaa kilpailua. Juuri se on tärkeää silloin, kun urheilu ja siihen liittyvät paineet täyttävät muuten helposti suuren osan ajatuksista.
Vuosi on vaatinut myös suuria päätöksiä. Kesällä Saga vaihtoi valmentajaa ja muutti Turkuun uuden valmennustiimin luokse. Tutun ympäristön jättäminen vaatii rohkeutta. Vielä enemmän silloin, kun takana on valmiiksi epävarma jakso.
”Rohkaisisin miettimään niitä mahdollisuuksia, mitkä jäävät kokematta ilman haluttua muutosta. Muutos vaatii rohkeutta. Haastamalla itseään kehittyy ihmisenä, vaikkei lopputulos olisikaan se, mitä oli alun perin kuvitellut. Myös epäonnistumiset saattavat johdattaa johonkin, mitä ei olisi aikaisemmin tajunnut.”
Siinä kiteytyy se, mistä oman polun tekemisessä on kyse. Oma polku ei ole valmis reitti, jonka onnistumista määrittää se, kuinka tarkasti alkuperäinen suunnitelma toteutuu.
Toisinaan rohkeutta on lähteä eteenpäin, toisinaan pysähtyä. Ja joskus se on sitä, että vaikean jakson jälkeen kerää jälleen tavaransa ja lähtee hallille, vaikka ei vielä tiedä varmasti, mihin kaikki johtaa.
”Tavoitteiden saavuttamisen lisäksi koen tärkeäksi sen, millaiseksi ihmiseksi kasvan matkalla sinne.”
Saga Vanninen
