Mitä vanhempasi opettivat sinulle työstä?
Ala ei periytynyt, mutta tapa tehdä työtä periytyi. Näin tiivistän oman työurani, joka alkoi äitini kenkäkaupan takahuoneesta.
Isänpäivä 8. marraskuuta on hyvä hetki miettiä, mitä itse opit kotona työstä ja mitä välität eteenpäin. Mallin voi antaa isän lisäksi kuka tahansa lapsen elämässä mukana oleva aikuinen.
Kenkäkaupan takahuoneesta rekrytointimarkkinointiin
Isälläni ei ollut suurta vaikutusta työurani suuntaan, sillä hän menehtyi ollessani kymmenvuotias. Työelämän mallin sain äidiltäni, jolla oli useampi kenkäkauppa. Muistan yhä, kuinka hän teki iltaisin kotona vielä kirjanpitoa.
Työn arkeen tutustuin kenkäkaupan takahuoneessa. Menin koulun jälkeen kaupalle, tein läksyt takahuoneessa ja kuuntelin, miten myyjät palvelivat asiakkaita. Jo pienenä autoin siinä, missä pystyin: rikoin pahvisia kenkälaatikoita ja pujottelin kengännauhoja paikalleen.
En koskaan saanut kotoa kuvaa, että työ olisi jotain negatiivista. Kasvoin siihen, että työ on mielenkiintoista, siihen haluaa panostaa ja siinä annetaan parhaansa.
Kotoa tarttui mukaan myös se, etten tuijota kellonaikoja. Kirjanpidon lisäksi kotona hoidettiin muutakin: maahantuojat kävivät välillä meillä kotona esittelemässä uusia mallistoja, koska äiti halusi olla läsnä myös kotona. Hän teki siis hybridityötä jo 80-luvulla, kauan ennen kuin koko sanaa oli keksitty. Lapsi näkee kotona, miten työ ja perhe sovitetaan yhteen, ja se malli kulkee mukana pitkään.
Työ ja sen merkitys ovat olleet elämässäni mukana pienestä pitäen. Kun olin teini, äitini otti rohkean harppauksen. Hän lähti opiskelemaan toista maisterintutkintoaan ja toteutti nuoruutensa haaveen ryhtymällä opettajaksi. Hänen esimerkkinsä näyttää, että työuran suuntaa voi muuttaa myöhemminkin.
Takahuoneessa kuunneltu asiakaspalvelu kulki mukanani, sillä tein itse monta vuotta asiakaspalvelutyötä. Nykyään teen rekrytointimarkkinointia StaffPointilla. Äitini jalanjäljet näkyvät silti: opiskelin aikuisena toisen tutkinnon, ja minulla on sivutoiminen yritys. Ala ei periytynyt, mutta tapa tehdä työtä periytyi.
Nuorille sanon aina, että suuntaa voi muuttaa. On ok olla tietämättä, mitä haluaa isona tehdä. Voi opiskella jonkin alan, tehdä sen töitä ja huomata olevansa itselleen väärällä alalla. Sitä aikaa ei silti kannata ajatella virheenä tai hukattuina vuosina. Sekin oli arvokasta kokemusta, joka toi oppia, jota ei muuten olisi saanut.
Mitä sinä opit kotona työstä?
Lapselle vanhemman työ näkyy kellonaikoina, puheenaiheina ja tunnelmana. Moni aikuinen tunnistaa itsessään ajatuksia, jotka ovat peräisin kotoa. ”Työ on työtä, ei sen tarvitse olla kivaa.” ”Hyvästä työpaikasta pidetään kiinni.” ”Oma yritys on paras pomo.” Kukaan ei ehkä koskaan sanonut niitä ääneen juuri noin, mutta ne ovat silti ohjanneet valintoja. Mitä sinä opit kotona siitä, millaista työ on?
Kaikki eivät jatka vanhempansa jalanjäljissä, mutta moni jatkaa. Tutkimuksen mukaan lapset päätyvät vanhempansa ammattiin kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut.¹ Kotona tutuksi tullut ala voi tuntua turvalliselta valinnalta. Millä alalla omat vanhempasi olivat töissä, ja kuinka kaukana oma alasi on heidän alastaan?
Ensimmäinen kesätyö löytyy usein lähipiirin kautta
Miten sait ensimmäisen kesätyösi? Jos vastaus on ”isän kaverin firmasta” tai ”äidin työpaikalta”, et ole yksin. Kesätyöntekijöille tehdyn kyselyn mukaan alle 18-vuotiaista lähes puolet (47 %) oli saanut paikan vanhempien, sukulaisten tai kavereiden kautta.² Oma ensimmäinen työni tuli harrastuksen kautta, joten ovi voi aueta muuallakin kuin kotona.
Ensimmäinen työpaikka opettaa paljon muutakin kuin työtehtävät. Siellä oppii, miltä tuntuu herätä aamulla töihin, miten työkavereiden kanssa toimitaan ja mitä itseltä odotetaan. Se on myös monelle ensimmäinen kurkistus johonkin alaan. Kun paikka löytyy vanhemman verkoston kautta, ala on usein jo kotoa tuttu.
Vanhempien vaikutus ammatinvalintaan jää nuorelta huomaamatta
Kysy nuorelta, miksi hän kiinnostui tietystä alasta, ja vastaus on todennäköisesti ”koska se kiinnostaa”. Nuorten tulevaisuusraportissa vain 13 % nuorista sanoi vanhempien tai perheen mielipiteen olevan tärkeä tekijä alavalinnassa.³ Kiinnostus ja palkka painoivat paljon enemmän.
Nuori on oikeassa, mutta vain osittain. Vanhempi vaikuttaa harvoin sanomalla, mitä lapsen pitäisi tehdä. Hän vaikuttaa siihen, mitä aloja lapsi ylipäätään tuntee ja millaista työtä hän pitää itselleen mahdollisena. Kiinnostus syntyy usein siitä, mitä on päässyt näkemään. Mitä sinun lapsesi kuulee työstäsi? Kerrotko hänelle enemmän kiireestä ja väsymyksestä vai siitä, mikä työssä on hyvää?
Miten voit tukea nuoren ammatinvalintaa?
Vanhemman ei tarvitse tuntea jokaista alaa eikä tietää, mikä lapselle sopii. Riittää, että ala tuntuu lapsesta itsestään kiinnostavalta. Sen löytämisessä auttaa kokeileminen: harrastukset, työelämään tutustuminen sekä kesä- ja keikkatyöt. Henkilöstöpalveluyrityksen kautta tehdyt keikat ovat yksi tapa nähdä useamman alan arkea ilman, että tarvitsee heti sitoutua yhteen.
Kokeilemalla nuori oppii, mikä on hänen juttunsa ja mikä ei sovi hänelle ollenkaan. Molemmat ovat yhtä arvokasta tietoa. Kesätyöpaikan järjestäminen tuttujen kautta on hyvä alku, mutta yhtä tärkeää on rohkaista nuorta hakemaan töitä myös alalta, jota kukaan perheessä ei tunne.
Ehkä sinun lähipiirissäsi on nuori, joka miettii omaa suuntaansa. Mitä aloja hän tuntee sinun kauttasi, ja mitä hän ei ole vielä nähnyt?
Keskustelu työstä ei tarvitse erillistä hetkeä. Lapsi oppii joka päivä siitä, miten aikuiset puhuvat työstään ja millaisen esimerkin he antavat. Isänpäivä on hyvä muistutus siitä, että esimerkki kulkee mukana pitkään, oli sen antaja sitten isä, äiti tai joku muu aikuinen.
Lähteet
1. Maria Ventura, University of Edinburgh: Following in the family footsteps – Incidence and returns of occupational persistence (työpaperi, esitelty Queen’s University Belfastissa 2025)
2. Duunitori: Hyvä kesäduuni -kysely, yli 3 600 kesätyöntekijää 45 organisaatiosta (2026)
3. Nuorten yrittäjyys ja talous NYT ry: Nuorten tulevaisuusraportti 2026, 6 435 vastaajaa (STT 22.5.2026)
